Tie selvä, edellinen osa: Romaani
Kuvaus
Hesse Karlsson, sepän poika, varttuu rautatien varrella pohjoispohjanmaalaisen kaupungin laitamilla.
Asiasanat
Aikalaisarviota
Arvi Järventaus kertoo hartaalla, yksityiskohtaisella tavalla, joka
joskus jossain detaljissa viipyessään saattaa näyttää liikkumattomalta.
(L. A.: Järventauksen suuri rautatieromaani,
Uusi Suomi,
2.12.1928, nro 282, s. 16.)
Järventauksen uusi romaani tuo jonkinlaisena kaukaisena vertauskohtana
mieleen venäläisen suurkertojan, Tolstoin.
(P. N.: Tie selvä!,
Helsingin Sanomat,
8.12.1928, nro 335, s. 10.)
»Tie selvä» on vain ehkä liiassa kiireessä syntynyt tilapäistyö, jonka
jälkeen kirjailija on jälleen löytävä entistäänkin syvemmän itsensä.
(Lauri Haarla: Romaanituotantoa,
Iltalehti,
11.12.1928, nro 290, s. 5.)
Onkohan kukaan kirjailijoista ollut niin uskollinen lapsuutensa
leikkikentille, että voisi niitä kuvailla niin yksityiskohtaisesti ja
suuren rakkauden elähyttämänä niinkuin tässä romaanissa se tehdään.
(A. L.: Kaksi pohjalaista kirjailijaa,
Keski-Uusimaa,
12.12.1928, nro 96, s. 3.)
Järventauksen romaani on sekä hänen omassa tuotannossaan että meidän
nykyisessä kirjallisuudessamme korkeinta luokkaa.
(Arvo Alanne: Kaksi voitokasta pohjalaista kirjailijaa ja heidän uusimmat teoksensa,
Rovaniemi,
13.12.1928, nro 142, s. 4.)
Uskon, että tämäkin teos, Järventauksen elämäntäyteisen kultivoidun
taiteen tulos, on saava lukijain taholta vilpittömän, tervetulleen
vastaanoton.
(V. P.: Kirjallisuus ja taide: Laitakaupunki- ja rautatieromaani,
Suomen Sosialidemokraatti,
14.12.1928, nro 342, s. 8.)
Hän on siinä löytänyt kiitollisen, meillä ennen viljelemättömän
kuvausalueen, rautatiemaailman ja sen psykoloogiselle erittelylle
otolliset virkamiestyypit.
(T. O—va.: Kirjallisuus ja taide: Rautatieromaani,
Karjala,
14.12.1928, nro 340, s. 7.)
Arvi Järventaus on tällä hetkellä suomalaisen romaanin taitavimpia
mestareita.
(P. H.: Romaaneja,
Eteenpäin,
14.12.1928, nro 146, s. 4.)
Hänen eetillinen keromatapansa ei eksytä häntä suinkaan mihinkään
ahtauteen, vaan on se kokonaan vapaa teennäisyydestä ja moralisoivasta
saarnaamisesta.
(T. A. L.: Arvi Järventauksen uusi romaani,
Kansan Lehti,
15.12.1928, nro 293, s. 10.)
Järventaus kertoo miellyttävästi, hänen henkilöittensä parissa viihtyy.
(—tt—: Romaani,
Hämeen Sanomat,
16.12.1928, nro 292, s. 3.)
Arvi Järventauksen kertomatavassa jotain sanomattoman sopusointuista ja
viihdyttävää.
(J. S—i.: Romaani rautatieläisistä,
Uusi Aura,
16.12.1928, nro 345, s. 16.)
Se ylen realistinen kertomatapa, jota tekijä käyttää, näyttää olevan
hänen vetovoimansa, mutta myöskin heikkoutensa ja kompastuskivensä.
(J. S—i.: Kirjallisuutta,
Kotimaa,
18.12.1928, nro 97, s. 7.)
Laajan teoksen luettuaan laskee sen pois mieli täynnä ehjiä kuvia, joita
ei ennen ole huomannut, vaikka ne kyllä on nähnyt elävänä edessään.
(K–ä.: „Tie selvä”,
Turunmaa,
18.12.1928, nro 294, s. 4.)
Arvi Järventaus on ilmoitettavana olevassa teoksessa melkoisen urheasti
lähtenyt kuvaamaan rautatien halkokirjuria ja myöntää täytyy että alaa
tuntemattomasta hän on onnistunut melko hyvin.
(Laicus: Järventauksen uusi romaani,
Viikko-Sanomat,
19.12.1928, nro 50-51, s. 8.)
„Tie selvä” on luettava parhaimpien, kuluneen syksyn aikana ilmestyneiden
kotimaisten romaanien joukkoon.
(J. P.: Romaani rautateiltä,
Liitto,
20.12.1928, nro 295, s. 4.)
Sen lukuisat episoodit ja tavaton henkilömäärä eivät ehkä jaksa
kiinnostaa lukijaa siinä määrin kuin ne tekijää ovat lämmittäneet.
(J. K.: Arvi Järventauksen uusi romaani,
Kaiku,
23.12.1928, nro 299, s. 6.)
Jos kirjailija olisi ollut kuvauksissaan, yksityiskohtien kertomisessa
ja syrjähypähtelyissä, varsinkin romaanin alkupuolella, hieman
säästeliäämpi ja pidättyvämpi, niin tämä kirja voitaisiin ehkä merkitä
Arvi Järventauksen kertomataiteen tähän saakka parhaaksi saavutukseksi.
(O. A. K.: Arvi Järventauksen uusi romaani,
Aamulehti,
30.12.1928, nro 356, s. 8.)
Teos on paisutettu laajemmaksi kuin mitä kirjailijalla tosiaankin sen
yhteydessä olisi ollut lukijoilleen sanottavaa.
(T. O.: Kaksi joulukirjaa,
Jaakkiman Sanomat,
3.1.1929, nro 1, s. 2.)
Juuri tämä romaanin taiteellista kokonaisvaikutusta häiritsevä, syvää
asiantuntemusta todistava detaljikuvaus tempaa lukijan varmasti mukaansa.
(A. R.: Jälkisatoa joulun kirjallisuudesta,
Lahden Sanomat,
3.1.1929, nro 1, s. 2.)
Kirja, jonka lukee, suuresta koostaan huolimatta, herpautumattomalla
mielenkiinnolla alusta loppuun saakka.
(Sr.: Uusia kotimaisia kirjoja,
Rauman Lehti,
5.1.1929, nro 3, s. 4.)
Se on kirja, joka huumorin välähdysten kirkastamana kuvaa eletyltä
tuntuvaa ihmiskohtaloa, jonka vaiheita mielellään seuraa.
(H. M.: Tie selvä,
Pohjois-Savo,
12.1.1929, nro 5, s. 5.)
Politiikkaakin kirjailija koskettelee muutamalla sivulla. Tässä hän on
ottanut liian varman asenteen, joka tuskin kestänee aikakausien
tempoiluja.
(W. R.: Uusi suomalainen suurromaani,
Pohjolan Työmies,
22.1.1929, nro 9, s. 3.)
Lähtiessään kuvailemaan valtiollisia tapahtumia, innostuu kirjailija
puhumaan sellaistakin, johon työläislukija ei saata yhtyä.
(T. T.: „Tie selvä”,
Sosialisti,
25.3.1929, nro 70, s. 7.)
Kirjailijan olisi niinikään ehdottomasti pitänyt välttää sellaisia
mauttomuuksia, joita tapaa romaanin alkuluvuissa lasten kielenkäytön
yhteydessä ja jotka olisi helposti voinut karsia eräistä vuorosanoista;
niiden käyttäminen todistaa esteettisesti katsoen kovin proletaarista
makua.
(R. K.: Tie selvä,
Valvoja-Aika,
1.5.1929, nro 5-6, s. 298–299.)
Seuraava osa
Tie selvä, jälkimmäinen osa
(1928)
Tekijänoikeudet
Suoja-aika päättyi 1.1.2010, 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta