Suljettujen ovien takana: Romaani
Kuvaus
Insinööri Pekka Suojanen joutuu onnettomuuteen ja muistelee mennyttä elämäänsä viruessaan elämän ja kuoleman rajamailla.
Asiasanat
Aiheesta muualla
- Suljettujen ovien takana Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa
Aikalaisarviota
Pekan mietelmiä elämästä ja sen monivivahteisista, kohtalokkaista
tapahtumista seuraa kasvavalla jännityksellä heti ensi lauseesta
viimeiseen sanaan asti.
(A. S.: Kirja-arvosteluja,
Nuorisoseura,
1.11.1923, nro 11-12, s. 13.)
Hellaakosken esikoisromaani on arwoiltaan ja ansioiltaan pysywäisesti
hywääkin keskitason romaania paljon korkeammalla.
(T. A. L.: Hellaakosken ensimmäinen romaani,
Karjalan Aamulehti,
9.11.1923, nro 259, s. 4.)
„Suljettujen owien takana” on woimakkaasti waikuttawa, hywin kirjoitettu
kirja.
(S-K. K.: Uutta kotimaista kaunokirjallisuutta,
Kansan Lehti,
10.11.1923, nro 262, s. 4.)
Kaikkine erikoisuuksineen, jotka ulottuvat yksin oikeinkirjoitukseen ja
kielioppiin saakka, Aaro Hellaakosken esikoisromaani on rohkeaa, reilua
ja rotevaa työtä, jossa plus-puoli epäilemättä on melkoisesti voitolla.
(O. A. K.: Eräs esikoisromaani,
Aamulehti,
13.11.1923, nro 262, s. 6.)
Aaro Hellaakoski on pystynyt kuvailemaan yhden miehen elämän
loistavalla tavalla! – Tyyli oivallista, karua, itsekästä.
(M. T.: Runoilija ja taidearvostelija kirjailijana,
Viikko-Sanomat,
17.11.1923, nro 46, s. 5.)
Hellaakosken kirjan moraalinen tuntemistapa on täyteläinen ja tosi ja saa
se lukijan kernaasti unohtamaan eräänlaisen poikamaisen kasottisuuden,
jota esiintyy paikotellen tekijän muuten voimakkaassa ja ilmehikkäässä
proosatyylissä.
(L. W–nen: Aaro Hellaakosken romaani,
Uusi Aura,
25.11.1923, nro 318, s. 9.)
Monet puolittain rivosti esitetyt tapahtumat vaikuttavat melkeinpä
tympäisevältä, tekijällä ei ole Joel Lehtosen taitoa tämäntapaiseen
aiheenkäsittelyyn.
(A. K.: Hellaakosken teos,
Hämeen Maa,
27.11.1923, nro 138, s. 3.)
Laskiessaan kädestään Aaro Hellaakosken esikoisromaanin, tuntee elävästä
olleensa tekemisissä harwinaisen omalaatuisen ja woimakkaan
kirjallijapersonallisuuden kanssa.
(I. K.: Mielenkiintoinen romaaniuutuus,
Länsi-Suomi,
27.11.1923, nro 135, s. 4.)
Kirja on kirjoitettu väkevällä tempperamentilla ja on — eräistä
poikamaisesti kaikkea sovinnaisuutta uhmailevista yksityiskohdistaan
huolimatta — kokonaisuutena omaperäinen ja antava teos.
(L. P.: Suljettujen ovien takana,
Kansanvalistus ja kirjastolehti,
1.1.1924, nro 8, s. 14.)
Hellaakoski on enemmän haltioittanut meitä runoillaan, mutta
vakavuudessaan ja totuudessaan, lahjomattomuudessaan ja
nuorhenkisyydessään on Hellaakosken romaanikin hyvä, ansiokas ja
luettava.
(A. T–nen: Runoilijan ensimmäinen romaani,
Inkeri,
4.1.1924, nro 1, s. 14.)
Teoksesta huokuu omaperäisyys.
(Aaro Hellaakoski,
Forssan Lehti,
16.1.1924, nro 7, s. 3.)
Valot ja varjot vaihtelevat siinä alituisesti, vauhti kiihtyy ja vaimenee
vuoroin, ja tuloksena on kudos, niin kummallinen ja järkyttävän kaunis,
ettei sitä saata edes itselleen selittää, sen vain vaistoaa välittömästi.
(Jalmari Sauli: Kirjat kirjailijain kannalta,
Maailma,
1.2.1924, nro 2, s. 156.)
Tekijänoikeudet
Suoja-aika päättyi 1.1.2023, 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta