Kaikki päättyy repeämään... – Kuvaus Neuvosto-Karjalasta

Toivo Nuuttinen • 1938

Lue selaimessasi EPUB PDF TXT

Kuvaus

Toveri Luurijev on Uikujärven metsäpunktin uusi sihteeri, joka yrittää kunnianhimoisesti saattaa metsätyöurakan valmiiksi kuudessa kuukaudessa.

Asiasanat

kanavatyöt, metsätyö, muistelmat, neuvostovallan aika, pakkotyö, sosialismi, työläiskirjallisuus

Aikalaisarviota

Kirjaan kannattaakin juuri sen objektiivisuuden ja todistusvoiman vuoksi tutustua, varsinkin kun sillä on kirjalliset ansionsakin monissa mainioissa ihmistyyppien kuvauksissa – – (J. Z–ck: Kirjallisuus ja taide: Viesti Aunuksesta, Helsingin Sanomat, 12.12.1938, nro 335, s. 6.)

”Kaikki päättyy repeämään” on koruton kuvaus Neuvosto-Karjalan ”sosialismin rakentajan” jokapäiväisistä suruista ja iloista – – (A. M.: Luokattoman yhteiskunnan kuvausta, Suomen heimo, 15.12.1938, nro 20, s. 23.)

Teosta lukiessaan ei kuitenkaan voi — niin rappeutuneessa ja ala-arvoisessa kunnossa kuin Neuvostoliiton olot lienevätkin — tulla vakuuttuneeksi siitä, että kuvaus olisi lähestulkoonkaan puolueeton – – (P. V.: Kirjallisuutta: Kuvaus Neuvosto-Karjana oloista, Hämeen Kansa, 15.12.1938, nro 149, s. 5.)

Luulen, että Nuuttinen olisi kyennyt kirjoittamaan suuren ja taiteellisesti painavan romaanin suomalaisten kommunistien traagillisesta kohtalosta Neuvosto-Karjalassa. Mutta sydämellinen kiitos tästäkin kirjasta. (J. K.: Kirjallisuus: Humoristi kuvailee neuvostokomentoa, Ilkka, 15.12.1938, nro 338, s. 6.)

Nuuttisen kirjan seurassa viettää mitä opettavimpia ja samalla mitä hilpeimpiä hetkiä: usein ei tiedä surkutellako vai nauraa, niin tragikoomillista on kuvaus monin paikoin. (T. M.: Kirjallisuutta: Merkittäviä teoksia, Jääkäri, 16.12.1938, nro 12, s. 7.)

Ainakin on allekirjoittaneen tunnustettava aikaisemmin lukeneensa paljon ansiokkaampia Neuvosto-Karjalan nykyolojen kuvauksia kuin mihin esiteltävänä oleva julkaisu kykenee. (E. D. S.: Neuvosto-Karjalan olojen kuvaus, Herättäjä, 16.12.1938, nro 50, s. 6.)

»Kaikki päättyy repeämään» on erikoislaatuinen kirja, valistava, mielenkiintoinen, jopa — kaikesta huolimatta — suorastaan lystikäs lukea. (A. A.: Kirjallisuutta: Neuvostokomentoa, Etelä-Saimaa, 17.12.1938, nro 192, s. 3.)

Nuuttinen kertoo kokemuksistaan miellyttävästi ja sujuvasti sekä kaikesta kokemastaan huolimatta objektiivisesti. (E. H.: Kuvaus Neuvosto-Karjalasta, Keskipohjanmaa, 17.12.1938, nro 147, s. 4.)

Uutta tässä kirjassa on suomalaisten ja karjalaisten punapomojen kuvaus, myönteistä se erinomainen sanonnan tuoreus, mikä on Nuutiselle ominaista. (A. T.: Kirjallisuutta: Katkera totuus Neuvosto-Karjalasta, Lakeus, 17.12.1938, nro 282, s. 3.)

On ihmeellistä, että mies kaiken neuvostolaisen kurjuuden, kärsimyksen ja häpeän koettuaan voi kirjoittaa siitä ilman katkeruutta ja vihaa. (W. R.: Taide ja kirjallisuus: Silmäin avausta, Vaasa, 20.12.1938, nro 343, s. 9.)

Nuutisen kertomus ei tietenkään voi olla mitään miellyttävää lukemista, mutta se on mielenkiintoinen ja yksinkertainen kuvaus elävän kansan todellisista kärsimyksistä ja siksi syvästi inhimillinen. (K. N.: Värivalokuva Puna-Karjalasta, Turun Sanomat, 22.12.1938, nro 345, s. 7.)

Mitään oleellisesti uutta Neuvosto-Karjalan oloista tekijällä ei tosin ole kerrottavanaan, mutta hän on parempi kynänkäyttäjä kuin moni aikaisempi samaa aihepiiriä viljellyt – – (Olli Nuorto: Kirjallisuus ja taide: Kirpeä kirja Neuvosto-Karjalasta, Maaseudun Tulevaisuus, 22.12.1938, nro 145, s. 9.)

Näiden omakohtaisten elämysten vaikutus tuntuu Nuuttisen kirjan jokaisella sivulla, vaikka hän kertookin kerrottavansa ilman kiihkeitä äänenpainoja, ikäänkuin persoonattomasti. (U. H—la: Taide ja kirjallisuus: Kuvaus Neuvosto-Karjalasta, Uusi Aura, 23.12.1938, nro 346, s. 6.)

Koko kirjassa on läpikäyvänä piirteenä hyvä huumori, joka usein terävöityy suorastaan piristäväksi satiiriksi. (E. O. K.: Kirja-arvostelu: Neuvostolakomentoa totuuden valossa, Maanpuolustusnuoriso, 1.1.1939, nro 1, s. 28.)

Kirjassa ei tuomita eikä saarnata, ei ällätikulla osoiteta olojen ja ihmisten kehnoutta. Vain kerrotaan. Ja mikä parasta: kerronta tapahtuu aidolla huumorilla, kerrassaan uljaalla. (Erinäisistä vainotuista, Uusi Suomi, 1.1.1939, nro 1, s. 17.)

Hyvin kirjoitettu ja ilmeisesti tositietoihin ja kokemuksiin perustuva teos, jonka hauskan huumorin ja sujuvan tyylin vuoksi mielellään antaa anteeksi niin loppuun kulutetun perusaiheen – – (A–o L–i: Kirjallisuutta: Taasen kirja neuvostolastakin, Rintamamies, 5.1.1939, nro 1, s. 21.)

Suomalaisten kokemuksista Neuvostoliitossa on julkisuudessa paljonkin kirjoitettu, mutta ”tuhlaajapoikain” omakohtaisia kuvauksia on ollut vähän. Toivo Nuuttisen kirja – – on kuitenkin yksi sellainen. (K.: Tuokiokuvia neuvosto-orjien elämästä, Kaiku, 8.1.1939, nro 5, s. 3.)

Mielenkiintoisena yksityisseikkana mainittakoon, että tekijä panee Suomesta Neuvosto-Karjalaan siirtyneet metsätyömiehet puhumaan teoksessaan oman paikkakuntansa murretta. (N. P–la: Kirjallisuutta ja taide: Kokemuksia Neuvosto-Karjalasta, Aamulehti, 9.1.1939, nro 7, s. 3.)

Paikoitellen tuntuu kuin lukisi jotakin elämän ilvenäytelmää tai inhottavaa kauhukuvausta. (I. H.: Kirjallisuutta: Neuvostokarjalainen muistelmakirja, Viena-Aunus, 18.1.1939, nro 1, s. 15.)

Sen hirtehishuumori on terveellistä lääkettä kaikille niille, joita ei järkipuheella ole saatu vakuutetuksi kommunistisen haihattelun mahdottomuudesta. (U. P.: Kirjallisuus, Rajamme vartija, 20.1.1939, nro 1, s. 24—25.)

Kurjuus, mädännäisyys, nälänhätä, pettäminen ja johtajien tyhmyyteen yhdistynyt siveettömyys paljastuvat huumorin kyllästämien rivien välistä. (Kaikki päättyy repeämään, Hakku, 20.1.1939, nro 1, s. 13.)

Tällaiseen tyyliin ei vielä ole totuttu neuvostoliiton oloja kuvailevassa kirjallisuudessa, joten tässäkin suhteessa Nuutinen tehoaa tuoreudellaan. (E. P.: Satiiri Neuvosto-Karjalasta, Karjala-Inkeri, 16.2.1939, nro 7, s. 2.)

Hän ei omasta puolestaan arvostele tai selittele, hän vain kertoo ja antaa lukijan tehdä ne johtopäätökset, kukin hänen esityksensä pohjalla haluaa. (I.: Kirjallisuutta, Keski-Suomen Suunta, 16.2.1939, nro 19, s. 3.)

– – sopii kirja mielestäni paremmin aikuisten kuin suoraan lasten käsiin, mutta myös opettajat voivat tilaisuuksien tullen välittää kirjasta heille monia terveellisiä kuvia. (E. B.: Kirjallisuuta, Opettajain lehti, 24.2.1939, nro 8, s. 228.)

– – kirja on taiteellisesti verrattain vähäarvoinen, ja siinä suhteessa voitaisiin tehdä erittäin vakavia huomautuksia. Mutta olojen ja tapahtumain kuvauksena se kyllä puoltaa paikkaansa. (Aku S.: Kirjallisuus ja taide: Kirja Neuvosto-Karjalasta, Länsi-Suomi, 17.3.1939, nro 64, s. 3.)

Tekijänoikeudet

Suoja-aika päättyi 1.1.2017, 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta.