Ilotyttö: Tarina laitakaupungilta
Kuvaus
Kaupunkiin muuttanut Miili menettää työnsä palvelustyttönä ja tapaa kadulla nuoruudenystävänsä Mirtsan.
Asiasanat
Aiheesta muualla
- Ilotyttö Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa
Aikalaisarviota
– –
Larin-Kyösti on valinnut voimakkaimman kaikista: antaa ajan itsensä
kuvastaa oman mädännäisyytensä. Tämä Helsingin laitakaupungin
pimennoista puristunut kuvaus on kuin voimakas avunhuuto, joka tunkee
suoraan sydämeen.
(Minervan kevätkirjauutuuksia,
Työläinen,
16.5.1919, nro 56, s. 3.)
– – „Ilotyttö” on todellinen pikapiirros todellisesta
elämästä, nykyisen yhteiskunnan kowaosaisten elämästä, ja siinä kaikki.
Mitään muuta siinä ei ole ja siksi sen lukeekin nautinnolla ja
myötätuntuisena niitä kohtaan, joiden tehtäwäksi elämän kowa koura on
määrännyt toisten palwelemisen itsensä turmiolla.
(W—a: Kirjallisuus ja taide,
Savon Kansa,
22.5.1919, nro 44, s. 3.)
– – Larin-Kyösti on liiaksi runoilija, liiaksi lyyrikko kirjoittaakseen
likaisia kuvauksia, alentuakseen eläimellisten vietti-ilojen maalailemiseen.
Hän kuvaa todellisuutta, tarpeeksi räikein, mutta myös
tarpeeksi hillityin värein. Ja sen tekee hän niin terävähuomioisesti,
että se tosiaan vetää vertoja Strindbergin havaintovaistolle ja
älynleikittelylle. – –
(O. K—ie.: Uutta kirjallisuutta,
Loviisan Sanomat,
23.5.1919, nro 38, s. 3.)
– – toivomme puolestamme, että Minerva keksisi julkaistavakseen
arvokkaampia ja suomalaiselle yleisölle soveliaampia teoksia.
– –
(O. A. K.: Minervan kirjoja,
Aamulehti,
19.6.1919, nro 138, s. 6.)
Tekijänoikeudet
Suoja-aika päättyi 1.1.2019, 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta