Iloinen yllätys: Novelleja

Aaro Hellaakoski • 1927

Lue selaimessasi EPUB PDF TXT

Kuvaus

Kokoelma Aaro Hellaakosken novelleja.

Aiheesta muualla

Iloinen yllätys Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa

Aikalaisarviota

Hellaakosken kertomuksille on ominaista sentimentalisuudesta vapaa karu miehekkyys, jonka alla kuitenkin sykkii lämmin myötätunto kuvauksen esineitä kohtaan. (Pohjanpää, Lauri: Ilonen yllätys, Kansanvalistus ja kirjastolehti, 1.1.1927, nro 8, s. 56.)

Hellaakoski ei vielä novellistina ole löytänyt itseään niin persoonallisella tavalla kuin lyyrikkona. (L. V:nen: Novelleja, Helsingin Sanomat, 27.3.1927, nro 84, s. 11.)

»Iloinen yllätys» on kauttaaltaan tukevaa työtä. Sen kertomuksia seurailee turvallisesti ja mielenkiinnolla. (V. K.: Hellaakoski novellistina, Karjala, 30.3.1927, nro 87, s. 5.)

»Iloinen yllätys» on taiteellisesti täysipainoinen kokoelma. Se on ilolla merkittävä ylösnousemus köyhästä ja yleensä hyvin keskinkertaisesta novellikirjallisuudestamme. (N. P.: Merkittävä novellikokoelma, Laatokka, 31.3.1927, nro 36, s. 4.)

„Iloinen yllätys” on heti ensi hengenvedossa sanottuna mainio kokoelma, omalaatuinen, räiskyvä iskevyydessään ja ennekaikkea syvästi personallinen. (U. K. S.: Novellistiikkaa, Suomen Sosialidemokraatti, 2.4.1927, nro 76, s. 8.)

Tekijä osaa juoksuttaa kynäänsä niin vikevästi, että lukija malttaa kaiken aikaa pysähtyä sen ladulla mukana. (O. A. K.: Novellikirjallisuutta, Aamulehti, 5.4.1927, nro 93, s. 6.)

– – vielä kehitysiässä olevan kirjailijan uutta teosta tutkiessaan odottaa lukija myös saavansa jotakin uutta. Puhumassani mielessä rajoittuu »Iloisen yllätyksen» sato melko vähiin. (E. Holopainen: Aaro Hellaakosken novellikokoelma Iloinen yllätys, Forssan Lehti, 6.4.1927, nro 40, s. 3.)

Omaperäisenä, suorasukaisena ja varmaotteisena esiintyy Aaro Hellaakoski novelleissaan samoin kuin lyriikassaankin. (M. N.: Aaro Hellaakosken novellit, Vaasa, 6.4.1927, nro 79, s. 2.)

Hellaakosken novellikokoelmassa on osalta tilapäistä ja kokonaisuudeksi keskeytymätöntä työtä, mutta siinä on myös sellaisia sivuja, jotka osoittavat, että niiden kirjoittajalla on kirjallisuudessamme vielä paljonkin sanottavaa. (L.: Aaro Hellaakosken novellikokoelma, Satakunnan Kansa, 10.4.1927, nro 83, s. 9.)

Kaiken kaikkiaan on kokoelmaa ilolla tervehdittävä. Elämän ilottomimmista seikoista Hellaakoski löytää kuvaamisen iloa. (V. L.: Uusia kirjoja, Pohjois-Savo, 12.4.1927, nro 41, s. 4.)

– – hän ei suinkaan liene vielä antanut kertojana kaikkein parastaan. Hänen lyyrillisen tuotantonsa kilpailijoina eivät nämä pienet kertoelmat voi esiintyä. (Koskimies, Rafael: Uusi novelleja, Uusi Suomi, 29.4.1927, nro 97, s. 8.)

»Iloinen yllätys»-kokoelma osoittaa jatkuvasti, mikä rikashenkinen kirjailijapersoonallisuus Aaro Hellaakoski todella on ja — ennenkaikkea omalaatuinen. (P. H.: Kertomuksia, Eteenpäin, 4.5.1927, nro 49, s. 3.)

Ja joskin Hellaakosken uudessa kirjassa on pari heikompaakin palasta ja sen wäliin liiallinenkin älypitoisuus woi ilmetä hieman teoreettisen kuiwakiskoisena, on siinä joka tapauksessa niin paljon elämää, wiisautta ja omalaatuistaan kauneutta, että sitä ei wäleen unohda. (A-M. T.: Eräs huomattawa nowellikokoelma, Turun Sanomat, 10.7.1927, nro 183, s. 4.)

Miehekäs pohjasävy ja kyky tarkastaa asioita laajemmasta näkökulmasta, ovat ominaisuuksia, jotka takaavat Hellaakosken teokselle tavallista huomattavamman sijan ei vain tämän vuoden tuotannossa, vaan suomalaisessa kirjallisuudessa yleensä. (Nieminen, Kaarlo: Kertomakirjallisuutta, Valvoja-Aika, 1.9.1927, nro 9, s. 387–188.)

Tekijänoikeudet

Suoja-aika päättyi 1.1.2023, 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta